Linta Vuorikkinen

Kuudes kerta kun vietan kuukausia Intiassa! Mika on se voima, joka saa minut tulemaan takaisin kerta toisensa jalkeen ja sydameni laulamaan ilosta astuessani ulos lentokoneesta Intiassa. Lahto Intiasta on kuin sanoisit hyvasti rakkaallesi, tietaen kuitenkin, etta naetta taas! Don’t know when don’t know where, but I do know we will meet some sunny day!!

Namaskar Intia! I see the light in you! (Tervehdin valoa sinussa)

Terveiset paratiisista! Aamu aloitetaan Poojalla eli eraanlaisella meditaatiolla jatketaan joogalla, hieman lisaa meditaatiota ja hemmotteluhoito. Tanaan oli niin kylma aamu, etta ei olisi millaan halunut lahtea liikkeelle. Talvi on tullut vuoristoon! Edes kuusi kierrosta aurinkotervehdysta ei saanut verta kiertamaan kasiini! Viela kymmenelta olin niin kohmeessa, etta paatin kysya josko hoidon jalkeen paasisin istumaan hoyrykoppiin. Intialainen versio saunasta! 1m*1m*1m koppi johon ohjataan hoyrya. Ihan suht kelpo korvike suomalaiselle saunalle! Lopuksi sain ruskea monjaa otsaani ja polveeni! Kuulostaa armaan hassulta nama hoidot (mita olen aikaisemminkin kertonut) mutta mieleton teho niilla on! Tapasin vuosi sitten naisen, jolla oli paha psoriasis, joka oli levinnyt niveliin. Nainen pystyi tuskin kavelemaan saati sitten hoitaa kolmea pienta lastaan. Nyt nain hanet taas enka meinanut tuntea hanta samaksi ihmiseksi. Taynna elinvoimaa ja kaveli reippaasti. Kysyin, mita hanelle on tapahtunut, missa sairaalassa hanta on hoidettu! Ainoastaan luonnonlaakkeila ja hoidoilla taalla yogavillassa oli vastaus! Uskomaton ero! Mikaan laake ei pysty samaan!!

Kavin myos ostoksilla laheisessa kaupassa. Ostin pesuainetta, kookoksen, suklaatia ja keksipaketin (jotka eivat kyllakaan oikein sovi Ayurvediseen ruokaalioon). Ostokset maksoivat 35 rupiaa (50senttia) Rahaa mulla oli mukana 500 rupiaa eli noin 8 euroa. Se on niin valtava raha taalla Intiassa, etta joudun usein pahoittelemaan, ettei mulla ole pienempaa. Hassua! Mita Suomessa saa kahdekasalla eurolla? Joskus meinaan alkaa tinkia kymmenen rupian takia, kunnes tajuan etta sehan on noin viisitoista senttia!!

Haat olivat kauniit ja varikaat ja Intialaiseen tapaan melkoista hulinaa!! Taalla on Suomesta iso porukka ja kylla he ihmettelivat sita vaen paljoitta ja kamalaa kohellusta, jota Intiassa rakastetaan. Suomalaisissa haissa olemme tottuneet istumaan hiljaa ja herraa pelaten nousemaan ja istumaan ja laulamaan kun pappi kaskee ja muuten ollaan hiljaa. Toisin on taalla! Menoa ja meininkia riittaa! Pari tuntia ennen seremoniaan alkoi rummutus ja sen saattelemana haimme isolla porukalla morsiammen. Sitten rumpukunta lahti uudelleen kera ison elefantin. Sulhanen tuotiinkin elefantin kyydissa. Elefantti oli iso ja keskella isoa ihmisjoukkoa…kavellessani n. kolmemetrisen norsun vierella mietin mielessani, etta toivottavasti fantilla on hermot tallella. Eipa tuo ollut moksinkaan hulinasta. Haat olivat ihanat! Intialaisen mittapuun mukaan lyhyet ja pienet .Vain parituntinen seremonia ja vain seitsemansataa ihmista! Vaatimatonta suorastaan.(usein haat kestavat 3-5 paivaa ja ihmisia on 1500-3000) Haaparin vihki brahmani, eli intialainen pappi. Brahminit edustavat korkeinta kastia Intiassa. Haat sisalsivat monia rituaaleja. Tuli on tarkea elementti pyhissa tilaisuuksissa, sille uhrataan kukkasia, puhdistettua voita eli gheeta yms yms. Haapain taytyi kiertaa pyha tuli seitseman kertaa, kun nain tekee lupaa olla toisen ystava koko lopun elaman. Sen jalkeen sulhanen asetti riisintahkia morsiamen jalkojen alle ja morsian kaveli seitseman riisintahkan paalta. tama tuo runsautta kotiin. Morsian ja sulhanen solmivat kaulassa olevat nauhat yhteen kolmella solmulla ja asettivat toistensa kaulaan kukkaseppeleet merkiksi iankaikkisesta sitoutumisesta. Intiassa numerot on tarkeita, varsinkin parittomat numerot tuovat onnea. Kolme ja seitseman ovat suosittuja!

Kohta palailen Suomeen! Tekee jo kovin mieli jouluruokaa! Namps!

Linta

Terkut Keralasta Ayurveda yogavillasta! Mysoren ja Bangaloren jalkeen suunnistin Hampiin katsomaan vanhoja raunioita ja temppeleita! Oli kokemisen ja nakemsen arvoinen paikka! Upeat nakymat parvekkeelta upealle satoja vuosia vanhalle temppelille. Vanhoja upeita rakennuksia ja hurjaa historiaa huimista rikkauksista ja koko kaupungin tuhoutumisesta! Aikeissa oli matkata Goalle rantailee, mutta henkisyys ja jooga, puhdas luonto ja hyvat vibrat vei voiton Goan turistirysasta! Siispa suunnistin tanne yogavillaan lepaamaan viikoksi. Aurinkoa ei paljon taalla vuorilla nay ja kohta varmaan ukkostaa. Se ei haittaa! Huomenna saamme todistaa kuinka Ranskalainen pari vihitaan Intialaisin menoin! Norsut, juhlateltta, banaaninlehtilautaset yms on valmistettu haaparia varten. Koko kylan vaki on kutsuttu, eli n. 700 ihmista. Intialaisen pittapuun mukaan 700ihmisen haat ovat vaatimattomat, usein haissa nimittain on 2000-3000 vierasta. Lieko tama syy pieneen avioero prosenttiin…ei ole varaa erota ja menna naimisiin uudestaan. Odotan innolla juhlaa ja mittavaa haalounasta! Hih hei! Kirjoitan lisaa pian!

Halauksia!

Terkut Bangaloresta, Intian yhdesta suurimmista kaupungeista ja tietotekniikan edellakavijoista. Moniin Intian kaupunkeihin verrattuna Bangalore on moderni ja lansimaistunut. Kunnon kahviloita, ravintoloita ja kauppoja on tarjolla. Hotellien taso on myoskin eri luokkaa kuin monessa pikku kaupungissa (pikku kaupunki Intiassa on vain muutama miljoona asukasta). Hotelliluokitukset eivat aina pida kutia viiden tai kolmen tahden hotelleilla ei valttamatta ole paljon eroa. Toissa paivana kuitenkin kavimme Katen kanssa ihan oikeassa viiden tahden hotellissa aamupalalla.Hotellin nimi on Leela Palace (palatsi) http://www.theleela.com/hotel-bangalore.html Portilla oli pommitarkastus ja sisalle hotelliin paasi vasta tiukkojen turvatarkastusten jalkeen.Pihalla oli parkissa vain hienoimpia autoja ja ihmisilla oli pikkutakit paalla jo heti aamusta. Aamupala sisalsi metreittain erilaisia herkkuja. Olimme kuin Liisa ihmemaassa. Kiertelimme hotellia ja ihmettelimme kukkasia ja vesiputouksia. Kavimme katsomassa huonetta silta varalta, eta joskus voitamme lotossa hinta per yo 20000 rupiaa (halvin huone) vastaa 350Euroa.

Kate lahti aikaisin eilen aamulla ja ma jain yksin ekaa kertaa neljaan viikkoon. Tahan mennessa ainoa paikka jossa olen neljan viikon aikana saanut olla yksi on WC Olemme jakaneet huoneen Pirkon ja Katen kanssa, galleriassa paivat, aamupalat, lounaat paivalliset, matkat kaikki yhdessa! Olo oli ihan outo koko paivan. Mita tehda, minne menna! Paatin hieman hemmotella itseani. Aloitin hemmotteluhoidolla ja jatkoin matkaa tarkoituksena saada jotain muuta kuin Intialaista ruokaa. Oli katsonut Lonely Planetista (Kaikkien reissaajien raamattu) hyvan Italialaisen ravintolan. Siispa sinne! Rikshalla ( Intialainen mopotaksi) matkaaminen on aina kokemus sinansa. Kerrot osoitteen ja kirjoitat sen jopa paperille. Hoet ravintolan tai hotellin nimea kuin olisit hieman vajaa. Esim. Hotel Sunny’s, kuski kysyy “Santosh?” “ei vaan Sunny’s” Koitan aantaa Intialaisittain (joka on taidelaji myoskin) “Sandesh?” kuski kysyy. “ei vaan Sunny’s, S-U-N-N-Y-’s” “Haaaaa, Sandels!!” “Ah! Anna paperi ja kyna, ma kiroiitan sen sulle!” Kirjoitan tien nimen ja ravintolan nimen. Sitten alkaa tyypillinen juoksupatka. Kuski kulkee paperilappu kadessa ympariinsa ja kyselee ihmisilta paikkaa. Ne viittoilevat eri suuntiin. Lopuksi lahdemme matkaan. Aina ieman jannittaa mihin sita joutuu, mutta aina sita on johonkin joutunut. He he! Eilen viimein loysimme Sunny’s ravintolan mutta se oli kiinni. Olin vakaasti paattanyt olla syomatta Intialaista ruokaa ja mielessani kummitteli ihanat Italialaiset antimet. Niinpa kysyin jos lahella olisi Italialaista ruokaa. Sattumoisen Italialainen ravintola loytyi ihan vieresta ja ruoka oli taivaallista! Cesar salaatti (ihan oikea!!!) pastaa, kunnon kahvia ja pieni omenatorttu jaatelon kera!! Olin niin hakkaroissani tuosta makujen sinfoniasta, etta sateilin kilometrien paahan. Matkalla kotiin kohtasin hassun nayn. mies ratsasti kamelilla keskella vilkasta keskuskatua. Intiassa ollessa sita lopettaa ihmettelyn! Mita tahansa voi tulla vastaan! Kerran mies kuskasi skootterilla vasikkaa. Vasikka oli poikittain miehen sylissa, ja sitten mentiin. he he!

Tanaan kain postissa, joka sekin on kokemus sinansa. Posti oli iso ja sekava. Yksi kaski menna tuonne toinen viittoili toiseen paikkaan. Lopuksi sanoin, etta kuulkaas nyt. Kertokaas nyt mita ma teen ekana! Okei madam! Ekana kayt tarkistamassa virkailijan kanssa paketin sisallon, sitten viet paketin ommeltavaksi ompelijanaiselle ja sitten jonotat vuoroasi tiskille. Okei! Ei paha!! Niinhan sita luulisi…Todellisuus on aina tarua ihmeellisempi taalla Intiassa ja postissa saa kulumaan aikaa kevyesti pari tuntia. Vihdoin mun numero tuli… ja ennen kuin ehdin pyllyni nosaa penkista se numero jo meni… MITA HITTOA!!! Huumorin kukka oli jo kuihtunut! Mika tota rakkineta vaivaa! Missa on tiski nro 16 Ma haluun lahettaa tan paketin!! Onneksi eras avulias nainen auttoi ja ohjasi mut seuraavaksi vapautuvalle tiskille ja viimeinkin sain postitettua paketin. Intia ei ole kiireisten ja karsimattomien paikka. Hulluksi tulee jos olettaa asioiden tapahtuvan kuin elokuvissa.

Tana iltana jatkan matkaa Hampiin. Siella on tarkoitus kuvata vanhoja raunioita ja kauniita temppeleita. Yo junassa edessa! He he!

Halauksia taalta lampimasta!

Nayttelyt takana ja parin viikon omatoimiloma edessa. Aivan ihanaa aikaa tama nelja viikkoa, joskin kiireista. Nayttelyt Calicutissa seka Mysoressa saavuttivat hurjan suosion. KAvijoita paivittain useita kymmenia. Saimme ihania ystavia, joiden luokse on melkeimpa pakko palata. Eras heista on Mysoren gallerian omistaja herra Kaverappa perheineen. HAnesta tuli meidan Intian isa! Taiteilija, jolla on sydan oikealla paikalla. Han auttoi meita pyyteettomasti koko viikon. Itku silmassa hyvastelimme tanaan. Kavimme moikkaamassa ystavaamme Swamia, joka asuu vuorilla pienessa yksiossa, jonka kaksi seinaa ovat kalliota ja kaksi seinaa rakennettu tuulensuojaksi. Pikkuinen mies, jolla on pitka parta ja tuikkivat silmat! Han asui useita vuosikymmenia Himalajalla samanlaisessa muutaman nelion huoneessa, kylmyys ei sopinut vanhenevalle pyhalle miehelle, joten han etsi vapaata luolamajoitusta etelasta. EEEEVRITHING IS POSSIBLE IN INDIA!! I love that!!!

Avajaiset olivat juhlalliset. Kunniavieras oli kunnioitettu taidekriitikko herra Shivalingappa ja nayttelyn avasi professori Belliappa yhdessa herra Kaverappan kanssa. Monta Pappaa Kavrappa, Belliappa ja Shivalingappa, he he! Hauskoja nuo nimet Intiassa.

Kavin myos moikkaamassa perhetta, jonka luona asuin kolme kuukautta vuonna 2007. Kyyneleet silmissa Intian aitini Swadesh (70v) halasi minua. “oi Linta, miten usein olen ajatellut sinua” Dott, Swadeshin mies kertoi, etta juuri edellisena perjantaint ma han oli ajatellut minua, ja kuinka olin istunut olohuoneessa ja opettanut narutemppuja lapsille. Kerroin, etta juuri perjantaina saavuin Mysoreen ja aikeena oli heti kayda tapaamassa heita. Ihmeellista tama Intian langaton viestinta… he he!

Istumme autossa matkalla Bangaloreen. Edessamme ajaa iso rekka taynna heinaa. Mies istuu kuorman paalla ja polttaa satkaa. Pikatie, ei turvavyota (tietenkaan kuorman paalla) taysinainen kaasupullokuorma vieressa. Sonnit vetavat isoja karryja (siis keskella pikatieta) nelihenkinen perhe matkusta moottoripyoralla. Isa ajaa, aiti istuu poikittain takana pieni vauva sylissa, pari vuotias lapsi istuu hajareisin tankin paalla, kellaan ei ole kyparaa! Herran haltuun! he he! Silti (tai kenties  juuri tasta syysta) Intia saa sydameni sykkimaan iloa! Om shanti!!

Ajallisista seka teknisista syista en ole vielakaan lisanyt kuvia. Working on that!

Halauksia paljon!

Terveiset Ayurveda yoga villasta. Saavuttiin tanne vuorille toissa yona. Miljoonakaupungin meteli ja ruuhka vaihtui kerta heitolla ihaniin maisemiin, puhtaaseen ilmaan, joen kohinaan ja linnun lauluun. Aika kuluu mukavasti joogatessa ja hoidoissa. Tosin jo perjantaina muutamme toiseen miljoonakaupunkiin Mysoreen. Siella on tarkoitus laittaa pystyyn toinen taidenayttely.
Mutta nyt levataan! Taalla on ollut kuuma ja hieman ukkosta ilmassa. Usein juuri joogan aikana illalla sataa kovasti ja ukkostaa. Tanaan rysahti jossain lahella niin kovin, etta meinasi alkaa pelottaa. Tietaen Intialaisen rakennuskulttuurin ja elamantyylin eli ei se ole niin justiinsa, ajattelin hetken onkohan taalla minkaanlaista maadotusta ukkosen varalle… Epailen… Shanti shanti ja herran haltuun

Tein kavelyretken kookospaikalle ja tapasin matkalla naisia pyykilla joen varrella, miehet kuokkivat peltotilkkujaan. Lapset juoksivat paljain jaloin vesilatakoissa. Elama taalla on niin yksinkertaista.

Olen miettinyt, mika tassa Intiassa oikein vetaa puoleensa. kuudes kerta kun vietan kuukausia taalla. Miksi juuri Intia! Joku tassa elaman menossa on sellaista, mika koskettaa. Ihmisten valoisuus ja elamisen yksinkertaisuus. Toki Intia on kovaa vauhtia lansimaistumassa. Monet suurkaupungit ovat jo hyvinkin omaksuneet Eurooppalaiset tavat. Tieda sitten onko se hyva vai ei.

Calicutissa ollessa tapasin eraan naisen, joka vei minut astrologille. Han naki kammenessani luomen ja sanoi, etta taytyy selvittaa mita se tarkoittaa. Niinpa meni ekaksi astrologille ja sitten kadesta katsojalle. Molemma sanoivat samaa, tietamatta minusta mitaan. Olet matkustellut paljon ja tulet matkustelemaan viela pari vuotta. He nakivat jooga ja taide harrastukseni seka sen ,etta olen opettaja. Huh! Mina kun luulin, etta nyt voisi jo alkaa rauhoittua… Katsotaan, jos viela muutaman reissun tekisin. Luomi ei ollut kamalan paha enne, hieman rahan menoa voi tietaa… he he!

Nyt lahden syomaan! Koitan ladata kuvia!

Niin paljon tapahtunut ettei oikein tieda mista aloittaisi! Lehdistotilaisuus, avajaiset lukuisine lehtimiehineen. Kymmenet lehdet kirjoittivat meista ja tv miehet haastattelivat meita uutisiin. Emme ole ehtineet lounaalla kayda koska galleria on koko ajan tayna ihmisia, lehtimiehia, taiteilijoita joka nakoista vierailijaa. Huh! Olo on kuin super julkkiksella! Palauttakaa mut maan pinnalle jos viela koto Suomessa ilmenee diivan merkkeja! Lisaan kuvia jossain vaiheessa, niiden avulla on helpompi kertoa avajaisista. Kaikin puolin vastaanotto on ollut positiivista.

Muutoin elo on mukavaa! Kun tahan hullunmyllyyn tottuu niin tasta alkaa nauttia! Kaikki on mahdollista Intiassa! Siis ihan kaikki! Joso olisimme haluneet norsun avajaisiimme, se olisi jarjestynyt. Evrrrithing iiis possble in India! (kaikki on mahdollista Intiassa) sanoo Mr Sukumaran, joka ystavallisesti on auttanut meita koko nayttelyn ajan! Ihmiset ovat aivan ihania taalla Calicutissa. Tala hetkella kirjoitan eraassa printti paikassa, jonka omistajan kanssa olen ystavystynyt. Han toi minulle juuri teeta ja odotellessa kayntikortteja han kysyi jos tarvitsen nettia, niin voin kayttaa sita. Intialainen ystavallisyys ja vieraanvaraisuus ovat heidan kayntikorttinsa.

Koitan pikapuolin lisata jotain kuvia.

Halauksia taalta lampimasta!

En ole juurikaan ehtinyt paivittamaan taalla, niin kovaa ollaan jarjestelty meidan sunnuntaina aukeavaa nayttelya! Yhdessa intialaisten kanssa sen on melkoinen taideteos itsessaan! Intiassa aikakasitys kun ei ole sama kuin meilla Skandinaviassa! Esimerkiksi kerran olimme kiireessa ajamassa junaan, kun kuski kesken ajon pysahtyy ja alkaa pitamaan siestaa! Siina odoteltiin hetken ja sitten jatkoimme matkaa. Tanaan meidan oli tarkoitus lahtea puoli kymmenelta tarkeaan lehdistotilaisuuteen, johon tulisi 40 lehdiston edustajaa seka tv ihmista! Lahto viivastyi (ei siis meidan takia) niin etta lahdimme vasta yhdeltatoista ja tekemista oli paljon ennen tilaisuutta kello 12.30. Kuskillamme (Hotellimme omistaja ja meidan manageri) ei ollut kiire ollenkaan. Valilla han pysahtyi juttelemaan puhelimassa valilla piti siestaa! Paatimme, etta mekaan emme aio hikoilla asian suhteen ja otimme iisisti! Shanti shanti! Ehdimme tilaisuuteen juuri puoleksi ja ehdimme juuri siistiytya kunnes meidat kutsuttiin sisaan! Tilaisuus oli aika virallinen, korokkeineen ja mikrofooneineen. Lauma toimittajia istui tuoleilla ja me kiipesimme korokkeelle. Kerroimme taiteestamme ja kutsuimme heidat avajaisiin. Viisitoista minuuttia meni akkia! Nyt odottelemme millaisen jutun he kirjoittavat lehteen ja televisioon. Huh! Taa on niin Intiaa!! Joka paiva olemme olleet aamusta iltaa kaupungilla hoitamassa asioita, brosyyreita, kehystyksia, lehdistotiedotteita, sita, tata ja tota! Ensi viikko pitaisi olla helpompi ja toivottavasti ehdin kirjoittaa hieman enemman!

Rantauduimme tanne viime torstaina 27 tunnin lentomatkan ja odottelujen jalkeen. Pikkasen oli Madamet pyorryksissa! Viela kun lentomatkaan sisaltyi pienen pienta dramatiikkaa niin siinahan sita oli mielen hallinnalla kova kysynta! Meille nimittain selvisi Istambulissa konetta vaihtaessa, etta Pirkon Viisumi ei enaa ollutkaan voimassa! Mikas nyt eteen!! Nain jo silmissani itseni Turkin rannalla ihmettelemassa turisteja tai matkaamassa takaisin Suomeen seuraavalla mahdollisella koneella! Poooh! Onneksi nykyaan Intia myontaa kuukauden viisumin Suomesta tuleville mainittakoon, etta Suomi on ainoa Skandinavian maa, joka nauttii tasta edusta, esim Ruotsalaiset olisi kaannytetty takaisin!!) Onni onnettomuudessa, Pirkko sai kuukauden viisumin. Tarkoitus oli olla 46 paivaa kuten minunkin, mutta 30 paivaa riittaa taidenayttelyn avajaisiin yms mainiosti! Liberty housen isantavaki pitaa meita kuin kukkasia kammenellaan, kuljettavat paikasta toiseen ja kokkaavat uskomattoman hyvaa ruokaa! Madamet ovat aivan haltioissaan!

Matkalla join jo ekan kookoksen ja pikku hiljaa aloin tuntea Intian energian virtaavan suonissani. Intian rytmi ja elamisen tyyli kun ovat niin erilaiset Suomeen verrattuna!

Eilen kaytiin katsomassa nayttelypaikka, piskuinen mutta oivalla paikalla sijaitseva galleria seka vietiin taulut kehystettavaksi. Kehystyspaikan mies oli oikein avulias ja kiinnostunut nayttelystamme. Lupasi esitella meidat eraalle kuuluisalle taiteilijalle, jolla on kontakteja taidemaailmaan. Heidan lasnaolonsa nayttelyssamme olisi mega succee!! Oohh! Pitakaa peukkuja!

Jostain syysta talla kertaa sopeutuminen Intiaan ei ole kaynyt yhta sujuvasti ja luonnollisesti kun viidella edellisella kerralla. Joku pienoinen vastustus ja nihkeys on ollut aistittavissa. Intialaisten ainainen tuijotus, kysymykset “name, Madam?”, “from, Madam?”, “Married, Madam” “why not married, madam?” Madam sita ja madam tata! Intialaisten tutuksi kaynyt suorapuheisuus, kuumuus ja jopa ruoka tokki aluksi! Keho ja mieli ei millaan haluneet asettua tahan kulttuuriin. Tama oli hieman huolestuttavaa. Usein nimittain jo lentokentalla tunnen Intian sykkivan energian ja kuinka se sykkii samaan tahtiin jokaisen soluni kanssa. Ihana ihana Intia!! Nyt se ei tehnyt sita! WHY!!? Tanaan kuitenkin koin sen taas!! Ihana ihana Intia!!

Paatimme aamulla lahtea Auyrveda hoitoihin lahikaupunkiin ja Mr Sukumara (hotellin omistaja) lahti meita kuskaamaan. Menomatka meni sujuvasti, matkaa oli vain 8 km. Paikalla meita odotti Auyrveda sairaala. Intian tason tuntien oikein siisti vaalean vihreine seinineen ja hoitajat vihreissa sareissa (Intialainen naisten vaate). Viiksekas Tohtori haastatteli meita ja sitten paasimme hoitohuoneeseen. Se oli vaalean vihrea ja seinat olivat hieman likaiset. Intian tasoon nahden kuitenkin oikein siisti! Riisuuduttuani tytot asettivat minulle vaipan nakoisen lapun suojaksi ja sitten paasin potkottamaan puiselle kovalle poydalle. Kolme tyttoa hieroi minua yhtaaikaa! Kaksi hieroivat kasiani niin kovin etta heiluin puolelta toiselle (koko vartaloni oli oljytty ensiksi) yksi hieroi poskiani. Ulkoa kuului moskejasta kaikuvat rukoukset ja Intialainen lammin ilma syleili minua! Silloin tunsin sen taas! Siina heiluessani ja kuunnellessani ulkoota tulevaa molinaa, en voinut muuta kuin antautua Intialle! Jipii!! Taa on niin tata!! INTIAA!!!

Kotiin palatessamme seisoimme sellaisessa ruuhkassa etta keha ykkosen ruuhkat kalpenevat! Tiella oli poikittain, autoa, bussia, rikshaa, ihmisia, lehmia, koiria , mopoja, kissoja ja kanoja! Sellainen hulabaloo etta voihan ei!! Kuskimme vain rauhaksiin ajoi ja peruutteli tarpeen mukaan! Shanti shanti!! Tulomatka kesti 2 tuntia puolentunnin sijaan!

En paase usein nettiin talla viikolla, mutta laittakaa kuulumisia vaikka sahkopostilla!

Intiaterkuin! Linta